Timo Parvela: Kirja. - Hyvä olo - Yhteishyvä. Kirja. Haluatko tehdä lapsestasi miljonäärin? Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan paljon lukevissa perheissä lapset ovat kuulleet kolmivuotiaana jo miljoonia sanoja enemmän kuin perheissä, joissa ei lueta. Kirja. Kirjoja lukevien teini-ikäisten sanavarastossa on jopa 70 000 sanaa, kun taas vähän tai ei ollenkaan lukevien on pärjättävä 15 000 sanalla. Ero lukevien hyväksi on noin viisinkertainen. Kirja. Kirja. Kirja. Kirja. Kirja. Kirja. Kirja. Kirja. Kirja. Joulu. Kolumnisti on kirjailija, joka tarkkailee kotipellon reunalta muuttolintuja ja maailmanmenoa.
Sininen zeppeliini: Meidän kaikkien pitäisi olla turkulaisia. Jokainen yhdeksäsluokkalainen saa maaliskuun alussa kirjan Meidän kaikkien pitäisi olla turkulaisia. Teoksen tavoitteena on synnyttää monimuotoista keskustelua Turusta sekä turkulaisen oikeudesta olla oma itsensä. Kirjan toivotaan hälventävän ennakkoluuloja Turkua kohtaan ja tekevän näkyväksi Turkuun ja turkulaisuuteen kohdistuvaa moninaista ja usein piiloteltua sortoa. Aivan ennenkuulumatonta hyväntahtoisen oppimateriaalin tarjoaminen koululaisille ei ole, sillä vuosikymmenten saatossa yhdeksäsluokkalaiset ovat saaneet muun muassa Katekismukset, nokkahuilut, yhden kappaleen edellissesongin Näkki-kondomeita, Agit Propin albumin sekä joukko-opin. Tosin kaikista niistä on seurannut vain rikkinäisiä koteja.
Meidän kaikkien pitäisi olla turkulaisia -pamfletin kustantavat Turun yliopiston vaikeatajuisuuden laitos ja pub Port Arthur. Jos Meidän kaikkien pitäisi olla turkulaisia otetaan hyvin vastaan, siitä julkaistaan myöhemmin kansainväliset versiot. Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä | Helmi Kekkonen. Pitäisikö meidän kaikkien olla feministejä? | Vieras. Miesten asevelvollisuus ei ole yleinen, vaan syrjivä – se kasvattaa miehiä hyväksymään epätasa-arvon osana luonnollista järjestystä. Kun naisille tuli vuonna 1995 mahdolliseksi käydä vapaaehtoisesti armeija, se tuntui vallankumouksellisen hienolta, vaikka oma aikomukseni käydä aseisiin oli varsin vähäinen.
Enhän ollut päässyt edes pioneereihin, koska se oli liian militaristinen järjestö. Lukioikäisenä kyllä pohdin paljonkin ääneen sitä, miten rauhanturvaajan työ voisi olla kiehtovaa. Eniten huoletti se, voisiko minusta olla oikeasti jotain hyötyä. 90-luvun alkupuolella käytyä keskustelua kun leimasi huoli siitä, voivatko naiset pärjätä armeijassa. Elisabeth Rehn, puolustusministeri joka avasi naisille tien armeijaan, on kertonut, miten joutui puolustamaan naisten kykyjä letkauttelevien miespoliitikkojen paineessa.
Nyt kun naiset ovat jo yli kaksikymmentä vuotta mainiosti pärjänneet armeijassa, keskustelun sävy on muuttunut. On ihan riittävän vaikeaa toimia niitä arkipäivän seksistisiä kulttuurisia rakenteita vastaan, jotka yrittävät leimata nuoria sukupuolensa perusteella tietynlaiseksi. Kaikki miehet eivät pidä autoista - Mielipide. Jokainen kuuluu johonkin vähemmistöön – tämä vavahduttava video todistaa sen - Elämä. Kaiken tasa-arvopolitiikan edellytys on se, että ihminen tunnistaa etuoikeutensa. Niitä on joskus vaikea myöntää, sillä meillä kaikilla on ominaisuuksia, joiden vuoksi koemme joutuneemme koville. Sama ihminen voi nimittäin olla samaan aikaan etuoikeutettu ja syrjitty.
Asemamme suhteessa muihin ihmisiin ja yhteiskuntaan perustuu moneen ristivetoiseen seikkaan. Esimerkiksi itse hyödyn valtavasti siitä, että olen hyväosaisena syntynyt korkeasti koulutettujen ihmisten korkeasti koulutettu lapsi. Verrattuna kaikkiin muihin kuin valkoisiin, verrattuna maahanmuuttajiin, minun asemani kansalaisena on vakaa ja yksinkertainen. Eläkkeistä jälleen kerran käyty keskustelu on osoittanut, miten vaikea luokkaretken tehneille hyvätuloisille eläkeläisille on myöntää, että he eivät nyt ole se päähän potkituin porukka tässä maassa. Tanskan televisio on tehnyt vavahduttavan konkreettisen videon All That We Share eli kaikki mitä me jaamme, jossa joukko ihmisiä asettuu ulkonäkönsä mukaisiin ryhmiin.
Oma vika, jos et ole vähintään maisteri - Kaupunki. Minullapas onkin akateeminen tutkinto, lällällää. Ajattelin siksi avata teille, miten koulutukseni on seurausta vain älykkyydestä ja ahkeruudesta. Oma valinta. Minulla oli turvallinen lapsuus, opettajavanhemmat, talo täynnä kirjoja. Minulle ei koskaan sanottu, että sitten jos sinäkin pääset edes peruskoulusta. Sanottiin kun menet yliopistoon. Tämä on tietenkin omaa ansiotani. Minut vietiin metsään, konserttiin ja taidenäyttelyyn. Olin terve. Pyrin ja pääsin musiikkiluokalle, koska se oli pikkukaupungissa tavallisen lapsen tavallinen valinta, ei eliitin hienostelua. Yläasteella höpisin opolle alasta joka ei olisi minulle sopinut, lääketieteestä. Lukiossa minun ei koskaan tarvinnut miettiä, onko kirjojani varaa maksaa. Opintotuki oli yliopistossa niukka – mutta me osoitimme mieltä siksi, että sitä ei oltu vuosiin nostettu.
Niin että ei tätä tutkintoa minulle tarjottimella ojennettu, ihan omaa tekoani tämä vain. En siis ihmettele yhtään, että Akavan Sture Fjä.