ÉDITIONS ARFUYEN - CARPELAN. Bo Carpelan, un grand poète venu du froid. Quel oiseau Ne sais quel oiseaudans la fraîche broussaille du soir –un chant qui rappelle celui du merlemais avec plus d'allant, plus de nostalgie :écoute, j'ai plusieurs voix,toutes elles se fondenten une voix qui s'élèvecomme le jour se lève,une voix qui baissecomme le soleil baisse,elle se confond avec les bois,les lueurs de la nuit :miroir de la baie, sombres rivageset un silence créépour tous ces chantsqui se fondent en undans la fraîche broussaille du soir.
Ne sais quel oiseau. Visste inte vilken fågel Visste inte vilken fågeli de aftonsvala snåren –sången liknade en koltrastsmen med större håg och längtan :jag har många röster, lyssna,smältande i en tillsammans,stigande som dagen stiger,sjunkande som solen sjunkerblir den ett med skog och nattljus : vikens spegel, mörka stränderoch en stillhet gjord för sånger smältande i en tillsammansi de aftonsvala snåren. Visste inte vilken fågel. Seule, une lumière Ibid p.33 Une petite maison basse, silencieuse sous son manteau de neige.
. (...) Ab ovo. Bo Carpelan, un grand poète venu du froid. Bo Carpelan i språkets många rum. Bo Carpelan ja kirja. Sju pojkar - Avsnitt 2 av 7: Bo Carpelan. FRACAS DU MONDE: Bo Carpelan, Le jour cède. Her Road was lost in the Woods : under the pyramids. First we learned to follow the woman’s footsteps, her road was lost in the woods.
Then we heard the reeds before the wind reached us. At last we saw the radiance from the sky, interpreted that light that comes out of darkness and smiling dies Bo Carpelan - Old woman and road - Images: Linnéa Wilhelmsson & Anton Wreger – Linnéa wears an Algiz Runic Amulet This is the second part of the collaboration with Linnéa (Stormvild) and Anton (Rows of Endless Waves). Δ Δ Δ -m- - f r e n c h - Nous avons d’abord appris à suivre les traces de la femme, son chemin se perdait dans les bois. Bo Carpelan - La vieille femme et la route - Images: Linnéa Wilhelmsson & Anton Wreger – Linnéa wears an Algiz Runic Amulet Voici la seconde partie de la collaboration avec Linnéa (Stormvild) et Anton (Rows of Endless Waves).
Kirjallisuus- ja kulttuuriblogi » Bo Carpelan: ”Jos minunkin sallitaan saada ääneni kuuluviin!” Palaan vielä edellisen juttuni väitteeseen, että syttyisin harvoin ”tyhjän päällä leijuviin” tai turhan minäkeskeisiin romaaneihin.
Lauseissa oli pientä provosointia. Kuten Fernando Pessoa ilmaisee asian runokokoelmansa nimessä: ”En minä aina ole sama”. Eri ikäkausina luetut kirjat ruokkivat erilaisia kokemusmaailmoja. Bo Carpelanin Urwind, Alkutuuli, ilmestyi 1993 ja palkittiin Finlandialla. Romaani teki minuun järisyttävän vaikutuksen. Carpelan oli prosaistinakin runoilija, kielen taikuri. Toinen peruspiirre Carpelanin surrealistisessa maailmassa on hengen omaava materia. Kaikesta huolimatta tänään saattaisi käydä niin, etten jaksaisi kahlata mainittuja kirjoja loppuun romaanien ”tapahtumattomuuden”, vaikkakin kielellisen intensiteetin varassa.
Yhtä kaikki, Carpelanin runo ja proosa on aikanaan jättänyt lähtemättömän jäljen. Ja niin käy, että Carpelan käyttää 285 sivua muuntaakseen Björlingin runon romaaniksi. Northwestern University Press. Eeva Liisa MANNER - BO CARPELAN. Eeva-Liisa MANNER Finlandaise de langue finnoise.
Eva Liisa Manner naquit à Helsinki, mais passa la majeure partie de son enfance à Vyborg. Précurseur du modernisme, elle écrivit un roman autobiographique, Tyttö taivaan laitunilla, ainsi que des pièces de théâtre. Elle a aussi traduit plus de cent auteurs allemands, anglo-saxons et de langue suédoise. Eeva-Liisa Manner apporte un style nouveau ; utilisant des images contrastées, brisant l’unité de poèmes même courts, elle semble vouloir capturer l’instant de la pensée, faire de nous les témoins de sa vision poétique, telle qu’elle-même la vécut. Mustaa ja punaista (Rouge et noir), 1944 ; Kuin tuuli ja pilvi (Comme vent et nuage), 1949 ; Kirkas, hämärä, kirkas - kootut runot (Clair, sombre, clair - Poèmes complets), 1999. Sateentulon kuvaus Tämä on veden ja ruohon dialogi myöhään illalla ennen sadetta, kun vesi kuiskaa airoille salaisuuksiaan ja puun ja ruohon ja veden tuoksu on solminut liiton äänen kolmisointu : pääskysen karhea kimeä huuto.
Galaade Éditions : Bo Carpelan. Bo CARPELAN. Bo Carpelan, un grand poète venu du froid.