Opetuksessa. Talviseuranta sopii mainiosti osaksi opetusta. Talvisia havainnointiretkiä tai lumen ja jään kansalaishavainnointia voi tehdä yhdessä luokan tai ryhmän kanssa. Talviseuranta tarjoaa myös konkreettisen lähestymistavan ilmasto-opetukseen. Talvea havainnoimalla voitte tutustua siihen, miten Suomen talvi on muuttunut ilmastonmuutoksen seurauksena ja minkälaisia muutoksia on ennustettu tuleville vuosille. Oheisten materiaalien avulla voitte tutustua talviseurannan lajeihin ja lumen ja jään ilmiöihin myös luokassa ennen tai jälkeen ulkona tapahtuvan havainnoinnin ja retkeilyn.
Materiaaleja opetukseen Materiaalit ovat opetuskäyttöön vapaasti hyödynnettävissä. Talviseurannan eläinlajien esittely ja eläinten talvehtiminen: lataa powerpoint alta. Talviseurannan lumen ja jään havainnointi sekä ilmastonmuutoksen vaikutus talveen: lataa powerpoint alta. Ilmastonmuutoksen vaikutukset Suomen talviin: lataa powerpoint alta. Lumen syvyyden ja kuorman mittaus (Suomen ympäristökeskus, pdf) Tilattava aineisto. Lumi ja jää. Lumen ja jään havaintoja voidaan käyttää paitsi ilmastonmuutostutkimuksessa myös muun muassa tulvaennusteiden laatimiseen, kattojen lumikuorman arviointiin ja turvallisuustilanteesta tiedottamiseen.
Kansalaishavainnoitsijoiden ilmoittamat tiedot tulevat tutkimuskäyttöön ja täydentävät siten viranomaisten omia havaintoja. Talviseurannan yhtenä tavoitteena onkin kasvattaa kansalaishavainnoitsijoiden verkostoa koko maan kattavaksi. Lumen syvyyden ja lumikuorman mittaus Kuvat aukeavat suurempina klikkaamalla niitä Käynnistä havaintolähetti ja täytä tekemäsi havainnot.Valitse itsellesi sopivalta alueelta koskematon luminen kohta. Ihanteellisin vaihtoehto olisi valita noin 40 m pitkä suora linja, jonka varrella maasto on samantyyppistä ja jossa lumipeite olisi mahdollisimman tasainen. Lumen syvyys mitataan linjaa pitkin 10 m välein, eli linjalla tehdään viisi lumen syvyysmittausta. Huom. Tiesitkö että lumen tiheys vaikuttaa suuresti siihen, kuinka paljon vettä sulanut vesi muodostaa? Ensilumi. Tästä alkaa'talvipaketti'! Päävalikko täältä! 2. Talvehtimisen keinot/eläimet Talvehtimisen keinot: Olet nyt eläinten talvehtimisen keinoja käsittelevässä osassa.
Katso myös eläinten talveen valmistautuminen! • Tasalämpöisillä eläimillä on erilaisia talvehtimistapoja... Useimmat nisäkkäämme ja kaikki maamme linnut talvehtivat aktiivisina - siis liikkuvat ja ruokailevat päivittäin. Karhu, mäyrä ja supikoira nukkuvat talviunta, jolloin niiden ruumiinlämpö laskee muutamalla asteella. Muutamat tasalämpöiset eläimemme - lepakot, siili, koivu- ja tammihiiri - vaipuvat talvihorrokseen: niiden ruumiin lämpötila laskee talven ajaksi lähelle 0-astetta, jossa se pysyttelee ruumiin rasvavarastojen energiantuoton ("palamisen") avulla. . • Kylmä kangistaa vaihtolämpöisiä usein horrokseen saakka... Kalat talvehtivat aktiivisina, tosin hitaammin liikkuvina kuin kesällä (ruutana voi pysytellä pohjamudassa liikkumattomana koko talven). Suojaan hakeutuvat ne vaihtolämpöiset, joiden kudokset jäätyvät helposti.
Kts. Tästä alkaa'talvipaketti'! Päävalikkoon Talvinen eläinten lajintuntemus Lajintuntemus: Olet nyt eläinten lajintuntemusta käsittelevällä sivulla. Kasvien talviasuja löydät ylläolevasta listasta. Eläinten jätöksiä Huom. monia jätöksiä löytää yhtähyvin kesällä kuin talvella! Talvella näkee usein jätöksiä eläinten ruokailusta. Tässä muutamia kasvinsyöjiä talvella. Kasvinsyöjät, kuten jänis, hirvi, orava, riekko, myyrät, käpylintu tai tikka jättävät omat syöntijälkensä, joista voidaan usein päätellä - paitsi kasvinsyöjän nimi - myös ravinnon laatu ja määräkin. Myös ulosteista voi eläimiä usein tunnistaa...
Petonisäkkäiden ja -lintujen jäljiltä löytää usein merkkejä siitä, mitä ne saalistavat. Kuva yllä: orava on talvella syönyt siemenet tästä kuusen kävystä irroittamalla kaikki käpysuomut. Vanhojen ja kuolleittenkin puiden kaarnan ja puuosan välissä elelee monia kovakuoriaisten toukkia, mm. kaarnakuoriaisia. . • Eläinten jättämiä lumijälkiä... Lumijälkiä löydät täältä! • Eläinten talvehtimisen keinot... Talviunta vai horrosta | Tervetuloa Siili kiikarissa -sivulle! Talviuni ja horros eivät tarkoita samaa asiaa: Talviunessa esim. isomassaisen karhun ruumiinlämpö laskee vain vähän (+32 asteeseen), energian- ja hapenkulutus vähenevät puoleen ja kuona-aineet hajoavat ja kiertävät sisäisesti. Karhu vaihtaa asentoa päivittäin ja on toimintakykyinen unestaan huolimatta. ( Lue karhun talviunesta lisää...) Horrostava siileillä on toisin, sillä siilit ovat pienimassaisia - ts. siileillä on rajallinen määrä rasvaa ja siitä suuri osa on lämpöä tuottavaa ruskeaa rasvakudosta.
Siilin ruumiinlämpö laskee jopa 35 astetta, aina +2 - +4 asteeseen. Energian- ja hapenkulutus vähenee huikeaan sadasosaan. Siili ei pysty kierrättämään kaikkia kuona-aineita (vettä syntyy esim. rasvan palamisen tuloksena) ja virtsaa säännöllisesti poistaakseen syntyneen typen. Tästä syystä siili joutuu heräämään ja lämmittämään kehonsa normaaliin lämpötilaan 7 - 10 päivän välein. Tavallisesti siili myös herää, mikäli sen lämpö laskee alle neljän plusasteen, jotta se ei palellu hengiltä. Tunnista eläinten jäljet lumessa | Meillä kotona. Jäljet vasemmalla: Vesimyyrä Vesimyyrä voi aiheuttaa paljon tuhoja puutarhassa ja taimistossa. Se varastoi esimerkiksi suuria määriä perunoita ja juureksia kätköihinsä. Lisäksi se kaivaa juuri maan pinnan alle käytäviä, jotka näkyvät ”multamakkaroina” keväällä.
Yleensä se ravaa, raviaskeleen pituus on vajaat 20 senttimetriä. Jäljet keskellä: Metsähiiri Metsähiiri tulee syksyisin ja talvisin rakennuksiin ja voi sotkea paikkoja ja tehdä käytäviä eristeisiin. Jäljet oikealla: Peltomyyrä Peltomyyrä vahingoittaa puita ja pensaita, varsinkin myyrävuosina. Hirvi Hirvi askeltaa niin ison jäljen, ettei tekijästä voi erehtyä. Metsäjänis Metsäjänis voi vahingoittaa pihapuita ja pensaita talven aikana. Valkohäntäpeura Valkohäntäpeura voi satunnaisesti vierailla puutarhoissa mutta ei ole yleensä paha tuholainen. Orava Orava tekee joskus pesiä rakennuksiin. Metsämyyrä Metsämyyrä on hyvä kiipeilijä ja voi syödä taimien silmuja talvella. Rotta Lue lisää: Tältä näyttävät talvisen pihan eläinvieraat. Eläinten talvi idea. Mikä tästä meni? Kuinka hyvin tunnistat eläinten jäljet lumessa?
Luonto sopeutuu talveen | Opettajalle | Oppiminen. Talvella luonto on lepotilassa. Mutta lumen ja jään allakin on elämää, eivätkä kaikki linnut muuta talveksi etelään. Unessa vai horroksessa Jos ei halua tarpoa lumessa, on kaksi keinoa, joilla talven pakkaset ja tuiskut voi selättää. On vaivuttava horrokseen tai käytävä talviunille. Evästä talven varalle Syksyn tullen suurin osa linnuista häipyy maisemasta, kun ravinto yksinkertaisesti loppuu.
Talvellakin retkeillään Talvinen luonto on myös hieno ympäristö retkeillä. Jään ehdoilla Jäisillä pinnoilla ja jääpuikoilla on eroa. Talvi. Tutkitaan talventörröttäjiä! - PaikkaOppi. Projekti on suunnattu alkuopetukseen 1-2 luokille. Projektissa tutkitaan oman lähiympäristön kasveja talvella sekä niitä ravinnoksi käyttäviä eläimiä. Talventörröttäjistä tallennetaan kuvia PaikkaOpin kartta-alustalle. Projektissa käydään läpi tutkimuksen eri vaiheet. tabletti GPS -toimintoineenesimerkiksi pääsiäismunan muovikuoria siemennäytteitä vartenkasvikirja tai sähköinen opas lajintunnistusta vartenluuppi kasvien tutkimista vartenpieni pussi tai kori kasvinäytteitä vartenvaihtoehtoisesti digikamera lisäkuvausta varten Retkiohjeet ja tiedottaminen huoltajille koulun ulkopuolisesta retkestä ja PaikkaOpin käytöstä.Ennakko-ohjeiden antaminen luokassa retkestä: mitä – minne – miten?
Turvallinen liikkuminen lähiympäristössä: liikennesääntöjen ja -merkkien kertaus.Opettaja ja oppilaat luovat tunnukset PaikkaOppiin.Opettaja luo kurssin PaikkaOppiin. Vaihe 1. PaikkaOpin kartta-alustan käyttöä voi kokeilla esimerkiksi Oppitunti 1 -ohjeen avulla. Vaihe 2. Etsitään selvät maamerkit rajoiksi. Luonto sopeutuu talveen | Opettajalle | Oppiminen. Lumenjajaanvaltakunnassa. Lintulaudalla, osa 21: keltasirkku. Keltasirkku (Emberiza citrinella) on värikäs ja varsin kookas lintulaudan vieras. Tuntomerkit: Keltasirkun huomaa usein helpoiten sitruunankeltaisesta väristä. Silloin kyseessä on aikuinen koiras; naaraalta ja nuorelta linnulta täytyy tarkistaa muita tuntomerkkejä, sillä ne ovat hailakampia.
Koiraallakin lähinnä pää ja vatsa ovat pohjaväriltään keltaiset, muuten lämpimänruskea viirutus peittää lintua vatsasta ja kupeilta. Siivet ja selkäpuoli ovat ruskeankirjavat, yläperä selvästi punertavanruskea. Päästä erottaa voimakasta, tummaa kuviointia. Keltasirkku on pitkäpyrstöinen ja lennossa varsin kookkaan oloinen sirkku. Mitä syö: Kuten muutkin talvella Suomessa sinnittelevät lajit, keltasirkku syö etupäässä siemeniä. Levinneisyys: Keltasirkku on metsänreunan laji, jota tavataan laajalti sekä Euroopassa että Aasian läntisissä osissa. Ääni: Kutsuääni on särisevä tsip, laulu sirkuttava sarja, joka päättyy pitkään, ryystävään nuottiin: sir-sir sir-sir sir-sir sir-sir sryyyyyy. Talvinen luonto -tehtävärastit 1.-4. luokille | OuLUMA - Oulun yliopiston LUMA-keskus. Talvinen luonto -tehtävärastit 1.-4. luokille Avainsanat: eläimistö, kasvit, lajintuntemus, talvehtiminen Luokkataso 1.-4. lk Kuvaus Talvinen luonto -tehtävässä oppilaat kiertävät kuudella eri tehtävärastilla ja tutustuvat niissä eläinten ja kasvien talviseen elämään.
Tehtäviin on valittu tuttuja, Suomen luonnossa esiintyviä eläin-, kasvi- ja sienilajeja. Talvinen luonto -materiaalipaketti sisältää tehtävärastit oppilaille, opettajan ohjeen, lajintuntemuskortit sekä tulostamisen helpottamiseksi erillisen tiedoston tehtäväkorteista. Karvanaamojen talvi: Orava lepää sammalvuoteellaan. Orava käyttää lämmintä talvipesäänsä vain lepäilyyn. Kuvitus: Tom Björklund Oravan talvipesä on lämpöinen paikka. Hyvin eristetyssä pesässä on kovallakin pakkasella 15–20 lämpöastetta. Talvipesä on pyöreä, tiivis ja tyypillisesti kiinni kuusen tai männyn rungossa.
Sisäpuolen oravat ovat perinteisesti vuoranneet sammalella, naavalla ja heinällä, mutta olojen muuttuessa ne ovat alkaneet hyödyntää myös moderneja eristemateriaaleja. Oravat eivät tyydy vain yhteen pesään, vaan niillä on reviirillään useita rakennelmia eri tarkoituksiin. Talvi- ja poikaspesiin orava panostaa kaikkein eniten, ja pesissä voi olla useampi hätäuloskäynti esimerkiksi näätähyökkäyksen varalta. Normaalisti talvipäivien valoisa aika kuluu kuitenkin kokonaan ruoanhankintaan. Kuusenkävyt ovat kuitenkin maamme oravien pääravintoa, joten sadon vaihtelu vaikuttaa suoraan niiden määrään.
Karvanaamojen talvi: Kettu nukkuu taivasalla. Kettu voi käpertyä avaralle paikalle lepäämään, mutta sillä on aina korvat höröllä. Kuvitus: Tom Björklund Ketturepolainen kasvattaa talven varalle paksun ja lämpimän turkin. Lepäillessään se kiertää tuuhean häntänsä ohuempikarvaisten koipiensa päälle ja säästää näin energiaa. Kettu ei käytä talvisin vakinaista pesää vaan nukkuu vanhan ladon alla tai taivasalla esimerkiksi siirtolohkareen päällä paikassa, josta se näkee ympärilleen. Myös aurinkoiset päivänpaistattelukohdat ovat sille mieluisia lepopaikkoja. Kettu käpertyy nukkumaan naama kohti tulosuuntaa. Näin se huomaa nopeammin, jos joku on lähtenyt seuraamaan sen jälkiä.
Vaikkei kettu nuku tai oleskele pesässä talvisin, se tuntee reviirinsä kolot ja voi käyttää niitä suojina myrskyjen aikana ja vaaratilanteissa. Talvisin suurin uhka on ilves, joka saalistaa kettua ravinnoksi. Kettua vaivaa säännöllisesti myös helposti tarttuva ja karvanlähtöä aiheuttava kapi, joka koituu usein sen kohtaloksi. Myös myyrät ovat tärkeä osa talviravintoa. Karvanaamojen talvi: Mäyrän talvinen kommuunielämä. Mäyrän talvipesä voi olla useamman eläimen tunneliverkosto tai yksityisempi kolo vaikka ladon tai siirtolohkareen alla.
Kuvitus: Tom Björklund Mäyrät ovat sosiaalisia eläimiä. Monissa maissa ne elävät pieninä pysyvinä yhteiskuntina, mutta tällaista käyttäytymistä ei ole havaittu Suomessa – mahdollisesti osittain metsästyksen vuoksi. Aivan erakoiksi mäyrät eivät kuitenkaan ole ryhtyneet. Mäyrät nukkuvat talviunta, ja tyypillisesti samassa pesässä talvehtii sopuisasti useampi mäyrä yhtä aikaa. Mäyrien vieraanvaraisuus ei ulotu vain oman lajin edustajiin, vaan niiden linnakkeissa talvehtii toisinaan myös supikoiria. Onnistuneiden talviunien kannalta on tärkeää, että pesä pysyy kuivana myös leutoina talvipäivinä ja kosteina ajanjaksoina. Mäyrä voi tulla talvipesän suuaukolle haistelemaan talven vaiheita. Samoin kuin karhut, jotkut mäyrät kätkevät pesänsä huolellisesti, kun toiset ovat suurpiirteisempiä. Mäyrän talviuni on kevyempää kuin karhun. Karvanaamojen talvi: Karhut vetelevät hirsiä. Karhu käpertyy hylätyn muurahaiskeon sisään selkä oviaukkoon päin.
Kuvitus: Tom Björklund Karhut etsivät sopivan talvehtimispaikan, kun päivät alkavat lyhentyä. Pari viikkoa ennen talviunille menoa liikkuminen vähenee ja tulevan pesäpaikan sijainti alkaa olla päätetty. Karhujen pesänrakennustyyleissä on paljon alueellisia ja yksilöllisiä eroja, mutta nyt pesät voidaan laajan pohjoismaalaisen tutkimuksen perusteella jakaa neljään tyyppiin. Suosituin pesätyyppi on hylättyyn muurahaiskekoon kaivettu kolo. Tällaisessa pesämallissa karhu nukkuu muurahaiskeon sisässä ja peittelee usein pesäaukon sammalilla. Toiseksi yleisin pesätyyppi on maahan kaivettu onkalo. Osa karhuista jättää kaivamisen ja rakennustyöt vähemmälle.
Kontiot sisustavat pesiä kukin omalla tyylillään. Talviunen rytmi vaihtelee yksilöllisesti, mutta Suomessa karhut alkavat vetäytyä pesiinsä lokakuun alkupuolella ja heräillä maaliskuun puolivälissä. Talventaikaa.pdf. Karvanaamojen talvi: Ilves mukautuu talvioloihin. Ilves ei tarvitse suojaa talvisäältä, mutta välillä se kaipaa rauhallista piilopaikkaa. Kuvitus: Tom Björklund Ilves sopeutuu talveen hienosti.
Sillä on erityisen lämmin talviturkki, ja kevyt ruumiinrakenne yhdistettynä suuriin karvaisiin tassuihin tekevät lumihangessa liikkumisesta helppoa. Olipa lunta kuinka paljon tahansa, ilves on saaliseläimiinsä verrattuna etulyöntiasemassa. Ilveksellä ei ole kotikoloa eikä pesää. Ilves voi lepäillä myös suojattomassa paikassa ja antaa lumen sataa ylleen. Nuorille ilveksille ensimmäinen yksin eletty talvi on suuri haaste. Saalistustaitoiset ja terveet ilvekset eivät helposti näänny edes kovina ja niukkaravintoisina talvina. Ilveksen talvikäyttäytyminen on energiatehokasta.
Miltä lumi kuulostaa? | Luonto. Tarkkaile lumijälkiä | Opettajalle | Oppiminen. Lumijalkien tunnistaminen. Lumi, jää ja pakkanen | Opettajalle | Oppiminen. Luontosalapoliisi eläinten jäljillä - Marttaliitto.