Sámi Drums – Then and Now. By Gusto (Ken Emerson Jr.) Historically, drums figure heavily in ritualistic activities. The beat of a drum attracts attention and invites some type of physical response. Many images depicting religious or spiritual behavior among indigenous peoples include drums. This holds true when examining the traditional Sámi. “The Sámi people inhabit a land they call Sápmi, stretching from the Norwegian coast in the north-west, across the northern parts of Sweden and Finland, to the Kola Peninsula in the north-east, a part of Russia.” (Jarving) The Sámi have a strong tradition of drum use in their spiritual rituals. Sámi Worldview Any discussion of Sámi culture, and the role of the Sámi drum in that culture, requires a general understanding of the Sámi worldview. The ability to consult the spiritual world suggests the possibility for persuasion of the spirits who rule the natural world to aid the Sámi, or at least the possibility of living in harmony with these spirits.
Types of Sámi Drums. Varjojen Kirja - Varjojen Kirja ~ Varjojenkirja.com; Suomen tunnetuin pakanasivu. Ukonkirves - Hopeakellari - Tuotteet. Seppä Tervarauta - Etusivu. Suomalaisten muinaiset jumalat. Taivaannaula | Näitä haltioita, mitkä hyviä, mitkä pahoja, luultiin koko luonto täynnänsä olevan, ilmassa, maassa ja maan allaki. – Elias Lönnrot, Muinaisia loitsurunoja.
Lapinnoita. Lapinnoita, saameksi noaidi tarkoittaa entisajan lappalaista alkuperäisuskonnon tietäjää ja šamaania. Lapinnoita vajosi transsiin ja matkusti henkiulottuvuuteen. Lapinnoidan kerrottiin voivan kulkea kuin tuuli tai ajatus. Suomessa lapinnoitia sekä pelättiin että kunnioitettiin, ja niistä kerrottiin paljon tarinoita. Jos tuuli nosti heinää heinänteossa pohjoiseen päin, arveltiin lapinnoidan olevan sitä ryöstämässä. Heinää vievää tuulenpuhuria saatettiin heittää tai iskeä puukolla tai viikatteella. Lapinnoitien arveltiin myös muuttuvan linnun kaltaisiksi, ja menevän kokoamaan metsistä lintuparvia houkutellakseen ne Lappiin. Kansantarut kertoivat myös, että jotkut suomalaiset kävivät lapinnoitien opissa. Kalevalassa Lapin laulajat ja tietäjät "lauloivat Lapin runoja, Hiiden virttä vinguttivat". Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä] Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä] www.muinaiskyrö.com Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä] Harva, Uno: Lappalaisten uskonto / kirj.
Suomalainen mytologia. Suomen kalliomaalaukset on tehty tuhansia vuosia ennen suomalaisen mytologian tallentamista. Näin ollen niitä ei voida suoraan tulkita nykyisin tunnettujen myyttien kuvituksina. Aikansa mytologiaan ne kuitenkin ehkä liittyivät, ja suomalaisen mytologian vanhimpien kerrostumien uskotaan olevan kivikautisia. Suomalaisessa mytologiassa on kerrostumia eri aikakausilta.
Vanhimmat liittyvät ehkä jo kivikautiseen šamanismiin. Tunnetuin suomalaisen mytologian edustaja on Kalevala. Mytologia oli voimakkaasti kytköksissä suomalaiseen muinaisuskontoon. Monet mytologiset runot kertoivat sankareista ja näiden seikkailuista. Myyttien syntyaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä] Myyttejä säilyttäneen kertovan (eeppisen) runouden sisällön ja tyylin perusteella myyttien arvellut syntyajat on tavattu jakaa hieman epämääräisiin jaksoihin Matti Kuusen 1950-luvulla kehittelemän tyylikausiteorian mukaisesti.
Suomalaisen ja karjalaisen mytologian ja muinaisuskon samaistaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä] Pohjolan uskomusperinne (A 2/99) Samaaninen Suomessa hyöri jumalia luonnon täydeltä. Teksti: Erkki Kauhanen Muinaisten esivanhempiemme elinpiiri kuhisi luonnonvoimien haltijoita. Vahvimmat ovat tuttuja meillekin, sillä heistä tuli kansalliseepoksemme sankareita. Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2003 Muinaisten suomalaisten jumalat tunnetaan ennen kaikkea yhden miehen ansiosta. Kun Suomen uskonnollisen elämän uudistaja Mikael Agricola 1551 suomensi Psalttarin, hän luetteloi hämäläisten ja karjalaisten "jumalat": Tapio, Ahti, Äinämöinen, Rahkoi, Liekkiö, Ilmarinen, Turisas, Kratti, Tonttu, Kapeet, Kalevanpojat, Ronkoteus, Pellonpekko, Vironkannos, Äkräs, Köntös, Ukko, Rauni, Kekri, Hiisi, Vedenemo, Nyrkäs ja Hittavainen.
"Eikö se kansa ole hullu, joka näitä uskoo ja rukoilee! Piru ja synti johti heidät siihen", Agricola huokaa. Oman historian aliarvostamisen lisäksi syynä voi olla pienen kieliryhmän kesto-ongelma: ulkomaisuus antaa lisää uskottavuutta. Maailma koostui kerroksista Sielu tunnettiin jo tuolloin Samanistisessa ihmiskuvassa sielu oli usein monikerroksinen. Materiaali Opit-ympäristöön. Finnish mythology. Suomalainen muinaisusko. Joutsen ja muna Karjalan kalliopiirroksen mukaan. Suomalainen muinaisusko tarkoittaa ennen kristinuskon valtakautta harjoitettuja uskonnollisia tapoja ja uskomuksia. Suomalaista muinaisuskoa luonnehtivat muun muassa polyteismi eli monijumalisuus, vainajien palvonta[1] sekä tietäjälaitos[2]. Muinaisusko ei ollut Suomessa yhtenäistä tai muuttumatonta, vaan tavat ja uskomukset vaihtelivat eri aikoina ja eri alueilla[3]. Valtio kielsi muinaisuskon harjoittamisen 1600-luvulla, mutta Suomessa tiedettiin tai epäiltiin olevan vielä 1700-luvulla pyhiä lehtoja, joita kirkonmiehet ja viranomaiset pyrkivät hävittämään[5].
Nykyisistä juhlapyhistä laskiainen, helasunnuntai, juhannus, pyhäinpäivä ja joulu olivat alun perin suomalaiseen alkuperäisuskontoon kuuluneita juhlia. Jumalat ja henkiolennot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä] Mikael Agricolan luettelo on seuraavanlainen: »Epejumalat monet tesse muinen palveltin cauan ja lesse. Karhu, pyhä eläin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]