Suomen sanojen alkuperä. Suomen sanaston alkuperä on ollut viime vuosikymmeninä vilkkaan tutkimuksen kohteena.
Monen sanan oma- tai vierasperäisyydestä on käyty tieteellistä väittelyä. Etymologinen tutkimus on jatkuvasti kehittyvä ja uusia tuloksia tuottava tieteen haara. Uusin kokonaiskatsaus suomen kielen sanastoon on kolmiosainen sanakirja Suomen sanojen alkuperä (SSA). Kirjan osat ilmestyivät 1992, 1995 ja 2000. Yli 9 000 sana-artikkelissa esitellään hakusanan keskeisiä johdoksia, sanojen murrelevikkejä ja kirjallisia ensiesiintymiä. Kysy kirjastonhoitajalta - uusimmat vastaukset. Suomi Sanakirja: Ilmainen sivistyssanakirja, synonyymisanakirja ja tietosanakirja. Kielen historia. Kotuksessa kielen historiallista näkökulmaa edustaa lähinnä vanhan kirjasuomen, 1800-luvun kirjakielen ja saamelaiskielten sanojen alkuperän tutkimus.
Vanhan kirjasuomen tutkimusaineistona ovat suomeksi julkaistut painotuotteet ja yhtenäiset suomenkieliset käsikirjoitukset 1500-luvulta Mikael Agricolasta noin vuoteen 1810. Aineisto koostuu suurimmalta osaltaan uskonnollisesta kirjallisuudesta ja lakiteksteistä; kirjoa ajan kielenkäyttöön tuovat mm. almanakka- ja sanomalehtitekstit sekä tilapäärunous.
Suomi Sanakirja: Ilmainen sivistyssanakirja, synonyymisanakirja ja tietosanakirja. Tiesitkö osaavasi venäjää? Kapakka ja 65 muuta lainattua sanaa. Lukuisien kotoisilta tuntuvien sanojen alkuperä on itäinen.
Suomen kieleen on vuosisatojen kuluessa lainautunut koko joukko sanoja venäjästä tai venäjän kielen välityksellä. Venäjän vaikutus suomeen on kuitenkin ollut vähäisempi kuin ruotsin. Nyt sanat tuntuvat jo niin kotoisilta, ettei niiden itäistä alkuperää huomaa. Monet sanoista ovat arkisia ja kuvaavat hyvin menneiden aikojen kanssakäymistä naapurikansojen tai -heimojen välillä. Suomalais-ugrilaiset kielet ja niiden puhujat. Suomen sukukielet.