Joulu ja Rauha. Jouluaattona puolen päivän aikaan sotilassoittokunta aloittaa tutun virren, Jumala ompi linnamme.
Ollaan taas kerran Turun Vanhalla torilla. Tuhannet paikalle saapuneet ja vielä useammat television, radion ja internetin äärellä odottavat, että Brinkkalan talon parvekkeelle astuu joulurauhan julistaja. Tilaisuus alkaa aina Lutherin virren vanhalla vainoojalla ja Porilaisten marssin vainolaisen hurmehella peitetyn maan tunnelmiin se päättyy. Siinä välissä kumajavat Turun tuomiokirkon kellot ja korkea kunnallinen virkamies uhkailee koolle kokoontunutta rahvasta luvassa olevilla, tavallistakin ankarammilla rangaistuksilla.
Ja näin Suomi rauhoittuu tyytyväisenä joulun viettoon. Tämän suomalaisen joulunavauksen suurta merkitystä meille olen muutamankin kerran yrittänyt selittää ulkomaalaisille ystävilleni, varmaankin hiukan vaihtelevalla menestyksellä. Riikinkukko oli joulupöydän kunkku Juhanan hovissa. Suomen historian loistokkainta joulua vietettiin tasan 450 vuotta sitten.
Juhana-herttua ja hänen vastavihitty vaimonsa, Puolan prinsessa Katariina Jagellonica saapuivat Turkuun 24. joulukuuta 1562. Juhlavaa ajoitusta tuskin oli suuremmin suunniteltu. Katariinan sormuksessa luki Nemo nisi mors, vain kuolema erottaa. Turun historia. Turku on Suomen vanhin kaupunki, ja se oli pitkään myös maan suurin kaupunki.
Kaupungin historia aloitetaan usein kirjeestä, jonka paavi Gregorius IX päiväsi 23. tammikuuta 1229. Kirjeessä annettiin lupa siirtää Suomen piispanistuin soveliaampaan paikkaan. Ilmeisesti tämä tarkoitti siirtoa Nousiaisista Koroisiin.[1] Aurajokilaakso oli ollut vaurasta ja suhteellisen tiheästi asuttua aluetta jo rautakaudella, joten ei ole yllättävää, että hiippakunnan keskus siirrettiin sinne. Viime vuosina suoritetut kaivaukset eri puolilla Turun keskustaa ovat antaneet lisävalaistusta kaupungin historiaan.[2]
Turku- keskiajan kaupunki - Kaupunki syntyy maanteiden risteykseenVarhaisin kaupunkinimistöNimet kertovat kadun sijainninSystemaattisen nimeämisen juuret ovat keskiajassaNimeämissysteemi kehittyyMonimääritteisyys tulee muotiinKaupunki ennen paloaC.
L. Engel kaavoittaa kaupunginUusi kaava – vanhat nimityypitUutuutena ryhmänimetNimitoimikunta perustetaan uudistamaan kaavanimistöäKadunnimet lyhenevätUusia nimiä ja nimimallejaMuistonimet tulevatNyky-Turun nimissä on kaupungin historiaa Turun kaupunki sijaitsee Aurajoen suulla. Keskiajan Turku oli puhtoinen pienoismetropoli. Turun yliopistossa tarkastettava Liisa Seppäsen väitöstutkimus tuo uutta valoa sekä Turun että samalla koko Suomen kaupungistumiseen.
Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana arkeologisilta kaivauksilta tehdyt löydöt kumoavat aiemmin vallinneita käsityksiä keskiaikaisen Turun siivottomuudesta ja rakentamisen suunnittelemattomuudesta. – Nyt käytettävissä oleva arkeologinen aineisto osoittaa, että Turku oli siistimpi kaupunki kuin on aiemmin oletettu, ja myös järjestäytyneempi. Jopa katuja siivottiin 1300-luvulla. Vesi- ja jätehuolto oli organisoidumpaa kuin olemme koskaan ajatelleet, kiteyttää Liisa Seppänen.
Naapurikateutta kivisillä kaduilla Uudet tiedot ravistelevat mielikuvaa vaatimattomien savupirttien reunustamista kuraisista kaduista. Totta kai joku on voinut heittää laskiämpärin ikkunasta jonkun niskaan, mutta on todisteita jätteiden systemaattisesta keräämisestä. 23.11.2012: Keskiaikainen Turku oli pohjoinen pienoismetropoli (Väitös 1.12.2012, FM Liisa Seppänen) Keskiaikainen Turku oli pohjoinen pienoismetropoli FM Liisa Seppäsen väitöstutkimuksessa perehdytään Turun keskiaikaisiin taloihin, rakentamiseen, pihapiireihin ja kaupunkikuvaan.
Tutkimus osoittaa, että Turku on ollut keskiajalla huomattavasti kontrolloidumpi, siistimpi ja urbaanimpi kuin aiemmin on ajateltu. Seppäsen väitös pohjautuu monipuoliseen arkeologiseen aineistoon. Tarkastelussa on ensisijaisesti se kaupunki, joka kasvoi ja muuttui monumentaalisen katedraalin sekä muiden kirkollisten ja hallinnollisten rakennusten kyljessä vuosina 1300-1500 jKr. Tutkimus haastaa vanhat käsitykset Väitöstutkimuksen tulokset tuovat runsaasti uutta tietoa rakentamisen tekniikoista, kaupunkilaisten asumiskulttuurista ja kaupunkimiljööstä keskiajalla. Untitled.
Keskiajan linnat. Luostarit Suomessa keskiajalla. Keskiaika - Suomen kaupungit keskiajalla. Suomessa oli keskiajalla kuusi kaupunkia: Turku, Viipuri, Porvoo, Naantali, Rauma ja Ulvila.
Kaikki sijaitsivat Suomenniemen etelärannikolla tai lounaiskulmassa. Suomen keskiaikaisissa kaupungeissa saksalaisilla kauppiailla oli merkittävä rooli. Saksalaiset hallitsivat kaupankäyntiä ja olivat enemmistönä kaupunkien raadeissa päättämässä asioista. Kaupunkien oikeudet sisälsivät itsehallinnon, oman oikeuslaitoksen sekä yksinoikeuden kauppaan ja käsityöhön. Luostarit keskittyivät Suomessa kaupunkeihin. WindMills - Keskiaika ja kappale Suomen historiaa. ESIHISTORIAN HAVINAA Kivikautiset metsästäjät Suomen ilmasto alkoi vähitellen lämmetä ja maata peittänyt paksu jääkauden aikainen mannerjäätikkö sulaa noin 10.000 vuotta sitten.
Meren pinta nousi ja vesi peitti alleen suuren osan Suomenniemen. Jääkauden jälkeen maa nousi vähitellen ja meri syrjäytyi. Rehevä kasvipeite houkutteli eläinlaumoja kohti pohjoista. Tiimalasi - keskiaika-sivusto. Keskiajan asiakirjat – Portti. Kirkollinen perusta Suomen keskiajan ajatellaan alkaneen 1100-luvulta eli samalta vuosisadalta, jolta ovat säilyneet vanhimmat tunnetut Suomea sivuavat asiakirjalähteet.
Tavallisesti Suomen keskiajan katsotaan päättyneen vuoteen 1523, jolloin Kustaa Vaasa nousi Ruotsin valtaistuimelle ja roomalaiskatolisen kirkon valta Ruotsin valtakunnassa päättyi. Suomen keskiajasta kertovaa asiakirja-aineistoa on säilynyt vain vähän; pääosin se on ulkomaisissa arkistoissa. Alkuperäisiä pergamentti- tai paperiasiakirjoja on säilynyt parisen sataa; lisäksi on olemassa eri aikoina tehtyjä kopioita. Varsinkin tulipalot ovat tuhonneet suuret määrät keskiaikaisia asiakirjoja.
Elävä Keskiaika ry - Keskiajan ruokailusta. Keskiaika oli asuttamisen ja uudisraivauksen aikaa Suomessa.
Suomalaiset, hämäläiset ja karjalaiset heimot olivat asettuneet Varsinais-Suomeen, Kokemäenjoen varsille, Hämeeseen, Mikkelin tienoille ja Laatokan Karjalaan Ahvenanmaalla ja rannikolla oli Ruotsista tullutta väkeä. Saamelaiset liikkuivat peuralaumojenjäljillä sisämaassa. - Asutus oli tiheintä Varsinais-Suomessa, missä taloja oli keskiajan päättyessä vajaat seitsemäntuhatta. Koko maan väkiluku oli 1560-luvulla noin 300 000. Keskiajan alussa 1200-luvulla kylät olivat pieniä ja asukkaita oli vähän Kauppapaikat ja kaupungit olivat keskittyneet hyviin satamiin. Saksalaiset hansaporvarit hallitsivat koko Itämeren alueen kauppaa. Suomalaiset talonpojat asuivat savupirteissä, metsästivät ja kalastivat, hoitivat karjaa ja viljelivät peltoa. Keskiaika. Arkeologisten kaivausten ansiosta tiedämme jossakin määrin, miten Suomi oli asutettu siihen aikaan, jolloin rautakausi vaihtui keskiajaksi.
Ahvenanmaa oli kokonaan asutettua, ja sinne oli ilmeisesti jo viikinkiajalla vakiintunut pitäjärakenne, johon kivikirkot myöhemmin asettuivat. Turun ympäristössä, Varsinais - Suomessa, asutus keskittyi jo 500 - 600-luvuilla niiden jokien laaksoihin, jotka samansuuntaisina virtasivat koillisesta eli sisämaasta kohti rannikkoa. Satakunnassa oli vanhaa asutusta Suomen tärkeimpiin keskiaikaisiin vesireitteihin kuuluneen Kokemäenjoen varrella. Huomattavan taajaa asutus oli Hämeessä, jossa kylät sijaitsivat hajallaan vesistöjen varsilla. Karjalassa oli ajankohtaan nähden tiheää asutusta Laatokan länsipuolella. Myös etelärannikolta puuttui asutus. Keskiajan lopulla asutus muodosti Suomessa yhtenäisen alueen, joka ulottui Viipurista rannikkoa pitkin aina Tornioon asti. Kirjava keskiaika.