Merikasarmi 2008. Merikasarmi. Merikasarmin pohjoinen eli meren puoleinen julkisivu.
Kirjasto ja oikeudellinen osasto sijaitsevat etualalla olevassa itäisessä sivurakennuksessa. Merikasarmi (alkujaan Katajanokan kasarmi) on Helsingin Katajanokalla sijaitseva alun perin venäläisen sotaväen käyttöön 1816–1820 rakennettu kasarmialue[1], joka on nykyään Suomen ulkoasiainministeriön toimitiloina. Kasarmirakennukset on suunnittellut arkkitehti Carl Ludvig Engel. Ennen 1980-luvun lopussa tapahtunutta ulkoministeriön muuttoa alueelle rakennukset kunnostettiin ja osittain uudisrakennettiin arkkitehtiprofessori Erik Kråkströmin suunnitelman mukaan.
Merikasarmin pohjoispuolella Katajanokan laiturissa ovat Suomen valtion jäänmurtajat. Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä] Venäjän keisarikunnan hanke[muokkaa | muokkaa wikitekstiä] Merikasarmi sijaitsee Katajanokan pohjoisrannalla lähellä niemen kärkeä. Rahoitus rakennuksiin tuli Venäjän keisarikunnasta Aleksanteri I:n käskykirjeellä 1816.
Tiedosto:Mannerheimin ratsastajapatsas HKI2.jpg. Marsalkka Mannerheimin ratsastajapatsas. Tämä artikkeli on Helsingissä sijaitsevasta patsaasta, muissa kaupungeissa sijaitsevat löytyvät täsmennyssivulta.
Nimet ja nimitykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä] Veistoskilpailun voittaneen ja toteutetun ehdotuksen nimi oli Suomen Marsalkka vapaaherra C. G. Mannerheim. Teos vihittiin paljastustilaisuudessa Marsalkka Mannerheimin ratsastajapatsaaksi, josta tuli sen virallinen nimi. Monumentin osat ja mallit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä] Ratsastajapatsas taivasta vasten.
Itse 5,4 metriä korkea pronssinen ratsukko lepää 6,3 metriä korkean ja 6,3 pitkän sekä 2,72 metriä leveän punagraniittisen jalustan päällä, ja niiden yhteiskorkeus on 11,7 metriä.[7] Jalustan sisään on sijoitettu rasia, joka sisältää mikrofilmeille tallennettuna kaikkien patsaskeräykseen osallistuneiden nimet.[2] Muistomerkki on melko yksityiskohtainen ja totuudenmukainen. Ratsuväenkenraalin asun sijasta Mannerheim haluttiin kuvata marsalkan asussa kunniamerkkeineen. Marcus Aureliuksen ratsastajapatsas. Marcus Aureliuksen ratsastajapatsas on keisari Marcus Aureliuksen antiikkinen muistomerkki Roomassa.
Patsas sijaitsee Campidogliolla keskellä Michelangelon suunnittelemaa renessanssiaukiota Palazzo Senatorion edessä. Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä] Patsaan tekijä ja tarkka tekoaika ovat tuntemattomia, eikä muistomerkin alkuperäistä sijaintipaikkaa tiedetä. Luultavasti se pystytettiin aikoinaan jollekin keisariforumille, mahdollisesti Forum Romanumille tai Marcus Aureliuksen muistopylvään lähettyville noin vuonna 170. Ennen siirtoa nykyiselle paikalleen 1500-luvulla patsas oli ollut ainakin jo 900-luvulla San Giovanni in Lateranon edustalla[1].
Veistos on ainoa laatuaan, sillä yhdenkään muun kaupungin kymmenistä ratsastajapatsaista ei tiedetä säilyneen. Pantheon (Rooma) Tämä artikkeli käsittelee roomalaista temppeliä, muista merkityksistä katso täsmennyssivu.
Santa Maria della Rotonda eli Pantheon Roomassa. Pantheon Piranesin kuparikaiverruksessa 1700-luvulla. Merkillepantavia ovat pedimentin takaa pilkistävät Berninin kellotornit, jotka on myöhemmässä restauroinnissa poistettu. Pantheonin kupoli on kuin ylösalaisin käännetty teevati. Sen ulkopuoli koostuu seitsemästä renkaasta, jotka muodostavat ikään kuin askelmat. Pantheonin cellan ulkomuuria, josta marmoripäällyste on karsittu pois. ”Neptunuksen temppeli” (tai Lakonikon) Pantheonin takana.
Piazza della Rotonda ja obelisco Macuteo Rooman kaupunginosat ja Pantheonin sijainti Portiikin vasemman kulman kolme pylvästä ovat paavien Urbanus VIII:n ja Aleksanteri VII:n korjaamia, ja niissä on heidän tunnuksensa, Barberinien mehiläinen ja Chigien tähti. Pantheonin cella on sylinterin muotoinen. Pantheonin pohjakaava on pyöreä. Marco-aurélio-capitolino. Pantheon rome 2005may. File:Roma, Piazza di Pietra - Tempio di Adriano.JPG. Pori asemakaava 1852.png. Ruutukaava.
Manhattanin säännöllistä ruutukaavaa.
Kartta vuodelta 1920. Ruutukaava eli ruutuasemakaava tarkoittaa kaavoituksessa eli kaupunkisuunnittelussa asemakaavaa, jossa kadut muodostavat säännöllisen ruudukon.[1] Ruutuasemakaavassa katuverkko on suorakulmainen ja korttelit suorakaiteen tai neliön muotoisia. Ruutuasemakaava on hyvin vanha keksintö – vanhimmat ruutukaavan mukaan suunnitellut kaupungit rakennettiin jo 2500 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Suorakulmaisen ruutukaavan mukaisia kaupunkien jäänteitä on löydetty mm. Egyptistä ja Indus-kulttuurin alueelta nykyisestä Pakistanista.[2] Antiikin aikana kaupunkisuunnittelu kehittyi pisimmälle Kreikassa. Euroopan keskiaikaiset kaupungit olivat yleensä epäsäännöllisesti rakennettuja.[2] Ruutukaavan idea säilyi kuitenkin (antiikin muun tiedon mukana) luostarilaitoksen piirissä.lähde?
Löytöretkien käynnistyttyä espanjalaiset valloittajat levittivät ruutukaavan Amerikan mantereelle perustaessaan uusia kaupunkeja. Johan Albrecht Ehrenström. Johan Albrecht Ehrenström (myös Johan Albrekt tai Albert;[3] 28. elokuuta 1762 Helsinki – 15. huhtikuuta 1847 Helsinki) oli suomalainen valtioneuvos ja senaattori, joka muistetaan parhaiten toiminnastaan Helsingin jälleenrakennuskomitean puheenjohtajana vuosina 1812–1825.
Tuolloin hän yhdessä arkkitehti Carl Ludvig Engelin kanssa suunnitteli pääkaupungiksi kohotetulle Helsingille uuden ilmeen ja laati kaupungin ruutukaavaan perustuvan asemakaavan, joka keskustan alueella on pääosin edelleen käytössä. Ehrenström oli jo aiemmin ehtinyt luoda uran Ruotsissa kustavilaisena poliitikkona ja oli myös Suomen senaatin jäsenenä 1820–1825. Nuoruus ja toiminta Ruotsissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä] Ehrenström sai jo hyvin nuorena sotilaallisen koulutuksen: hänet merkittiin 10-vuotiaana tykisön kadetiksi, 14-vuotiaana armeijan laivaston kersantiksi ja 17-vuotiaana vuonna 1779 Suomen linnoitusväen konduktööriksi.
Ehrenströmin_asemakaava.jpg 900×488 pikseliä. Eduskuntatalo (Finnish Parliament building).JPG.