Mediakartan tuntijat. Hetkiä netissä. Pelikasvattajankasikirja. Eliaksen verkkoseikkailu. Mobiilioppiminen ja leikkivä lapsi. Pohdintoja leikistä ja pelistä opetuksessa. Leikit, pelit ja leikillisyys ovat entistä ajankohtaisempi aihe sekä tutkimuksessa että kasvatuksen ja opetuksen kentällä.
Jokainen meistä on oppinut leikkien ja pelien avulla. Varhaiskasvatuksessa leikki ovat aina nähty lapselle ominaisena ja luontaisena tapana oppia; leikillä on pedagoginen arvo. Tänä päivänä digitalisoitumisen myötä, leikit ja pelit ovat tulleet moninaisiksi ja saaneet uusia muotoja. Tämä, sekä parin viimeisen vuosikymmenen aikana tapahtunut oppimiskäsityksen muutos ovatkin haastaneet pohtimaan leikkiä, peliä ja leikillisyyttä uudessa valossa. Kun puhutaan leikeistä ja peleistä opetuksessa, niillä voidaan viitata laajasti erilaisia leikkiä, peliä, leikillisyyttä hyödyntäviin toimintamuotoihin. Lapset käyttävät koulun ulkopuolella älykkäitä digitaalisia työkaluja, jakavat ja tuottavat tietoa yhteisöllisesti. Vaikka leikkiä on tutkittu jo yli puoli vuosisataa, ei sitä ole voitu määritellä yhdellä käsitteellä. Lapsen mediasuhde tapahtuu tänään. Lasten elämä on median kyllästämää.
Rikkaissa valtioissa ympäri maailman tästä alkaa olla melko yhtenäinen näkemys. Jo vauvaiästä alkaen ruudut ja perinteiset mediat, mediasisällöt ja -hahmot ovat erottamaton osa lapsen arkea valtaosassa perheitä. Media myös näkyy ja kuuluu varhaiskasvatuksessa päivittäin: leikeissä, kaverisuhteissa, konflikteissa, vaatteissa, leluissa, puheissa. Ja ne tuoreet tulokset digitaitojen opettelusta? Yleisimpänä perusteluna toiminnalle oli vastaajien mukaan se, että lapset tarvitsevat taitoja myöhemmin elämässään.
Hyvä medialukutaito -suuntaviivojen yhtenä tavoitteena on, että Suomessa toteutetaan laadukasta lapsi- ja nuorisolähtöistä arjen mediakasvatusta. Lapsilähtöisyys ja lapsuuden kunnioittaminen ovat varhaiskasvatuksen keskeisiä periaatteita. Hyvä esimerkki lapsilähtöisestä digitaalisten ja muiden mediataitojen opettelemista löytyy täältä (s.25-26). Saara Pääjärvi Erityisasiantuntija Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Karvahattukansasta digiosaajiksi. Kirsti Longan mielestä suomalaiset ovat tottuneet tulemaan sekä kouluun että työpaikalle pitkästymään, oleilemaan ja kaivamaan nenäänsä.
Tästä on tehtävä loppu. – Ihminen tarvitsee mielekästä, aktiivista tekemistä. Pitkästyminen on terveydelle vaarallinen tila, jossa stressihormonit nousevat. Mielestäni oppilaiden pitkästyttämisen pitäisi olla rangaistava teko ja sitä voisi verrata ruumiinvamman tuottamiseen, Lonka toteaa pilke silmäkulmassaan. Kasvatuspsykologian professori perustaa ajattelunsa oppimisen tutkimukseen. . – Opettajankin on syytä pitää mielessään, että oppilaiden mieleen jää noin kymmenen prosenttia siitä, mitä opettaja puhuu. Oppiminen mullistetaan muun muassa käänteisellä opetuksella. Tiedon siirtämisestä ja tallentamisesta täytyy siirtyä yhteisölliseen tiedon luomiseen, ja siihen uusi tekniikka tarjoaa oivallisia välineitä.
Mediakasvattajan eettiset periaatteet. Mediakasvattajan muistilista. Lapset ja media - kasvattajan opas. Kahdeksan kysymystä lapsen mediankäytöstä, Vanhempainnetti. Vanhempia ja muita kasvattajia saattaa askarruttaa, miten tukea ja ohjata lapsen mediankäyttöä ja suojella lasta median haitallisilta sisällöiltä.
MLL:n lehtisessä käsitellään keskeisiä lapsen mediankäyttöön liittyviä kysymyksiä. Saat vastauksen seuraaviin kysymyksiin: Mikä on lapselle sopiva ruutuaika? Miksi televisio-ohjelmissa, elokuvissa ja peleissä on ikärajat? Miten väkivalta ja muut sopimattomat sisällöt vaikuttavat lapseen? Lue koko opas: Kahdeksan kysymystä lapsen mediankäytöstä (pdf) Päivitetty 21.9.2015. Lapset mediatuottajina - tutkimus lasten kännykuvaamisesta. Lasten mediabarometri 2010 0-8v. Lapsiperheiden mediakysely 2012 0-12v. Lasten mediabarometri 2012 10-12v. Lasten mediabarometri 2013 0-8v. Lapset netissä 9-16v. Päämääränä ihmisen eheys - Opettaja. Ensi töikseen Kari Uusikylä kieltää olevansa uudistava kasvatusajattelija. – Minä olen lukenut toisten hienoja ajatuksia ja yritän soveltaa niitä, ja se taas vaatii pedagogista ajattelua, Helsingin yliopiston kasvatustieteen emeritusprofessori sanoo.
Kunnolla ajatellut ajatukset eivät vanhene – sellaiset kuin Uusikylän oman opettajan professori Matti Koskenniemen, joka on saanut kunnianimen Suomen kasvatustieteen Grand Old Man. Koskenniemen mukaan ”opetus on koulun elämänpiiriin sijoittuvaa vuorovaikutusta, joka tähtää oppilaiden eheän persoonallisuuden kehityksen edistämiseen kasvatustavoitteiden määrittämissä suunnissa”. – Tuo määrittely on briljantti edelleen, ja se tuo esiin tärkeimmän. Hyväksyvä ja kannustava vuorovaikutus on kaiken opetuksen ydin. Vuorovaikutuksesta kasvokkain on pidettävä erityistä huolta nyt, kun kommunikointi älylaitteiden kanssa vie yhä enemmän lasten ja nuorten aikaa. Maailma muuttuu vauhdilla, eikä Uusikylän mielestä hyvään suuntaan. Kohteesta tekijäksi - Opettaja. Kirjat kunniaan laitteiden rinnalla Lastentarhanopettaja, kasvatustieteen maisteri Heli Hemilä: ”Työskentelen esikoulunopettajana Helsingin eurooppalaisessa koulussa.
Nyt olen projektityöntekijänä Oivalluksia eskarista! -hankkeessa. Media on vahvasti läsnä lastenkin elämässä, ja tarve mediakasvatukseen on suuri. Usein ainoa näkökulma lasten mediasuhteeseen on se, että lapset tarvitsevat suojelua ja turvaa. Älypuhelinten suosio ja tablettien yleistyminen kodeissa kuuluu myös esikoululaisten puheissa. Meillä on ollut kolmen esikouluryhmän käytössä yhteensä kuusi tablettia. Laitteiden puutteella perustellaan usein sitä, että media-asioiden käsittely jää vähäiseksi pienten lasten kanssa.
Itselleni läheisimpiä ovat kirjat ja printtimedia. Mediakasvatuksen tueksi on tuotettu paljon materiaaleja, mutta niiden löytäminen ei aina ole helppoa. Projektista toivon ryhmääni vietäväksi entistä monipuolisempia ideoita. Opettajista kriittisiä intellektuelleja. Digipelaamisesta voi kehittyä turhaa stressiä koko perheelle. Lasten digipelaaminen herättää aikuisissa paljon ajatuksia pelaamisen haittavaikutuksista ja hyödyistä.
Aikuisten näkökulmasta pelaamisen yksi huono puoli on, että se vie paljon aikaa. Pitkään istuminenkin on lapsille liiallisena haitallista. Haitallista se on myös tietokoneiden ääressä oleville aikuisille. Aktiivisesti pelaavien liikapelaaminen on aito ongelma. Se koskee tutkimuksesta riippuen 1-5 prosenttia pelaajista. Pelaamisessa paljon hyviäkin puolia Hyödyistä puhuttaessa tutkimustietoa löytyy muun muassa siitä, että avaruudellinen hahmottaminen parantuu. Pitäisi muistaa, että yksi pelien hyöty on ihan vaan siinä, että se on hauskaa, viihdyttävää tekemistä Helsingin yliopiston kasvatustieteen tohtorikoulutettava Mikko Meriläisen väitöskirjan aiheena on pelikasvatus. . – Pelaaminen on laaja ilmiö, jossa on paljon erilaisia tekijöitä.
Pitkät pelijaksot eivät ole suositeltavia Täysi pelaamattomuuskaan ei ole välttämättä paras ratkaisu. Parenting the touchscreen natives – Dilemma with guidelines, content, and context. Mikä sinua motivoi mediataitojen opettamisessa?