PER1_Moninaisuus. Kolme vanhan kirkon uskontunnustusta - Luterilaiset tunnustuskirjat. Etusivu > Kolme vanhan kirkon tunnustusta Apostolinen uskontunnustus TaustaaApostolinen uskontunnustus on lännen kirkon perinteinen kastetunnustus, jolla kristityiksi kääntyneet tunnustivat uskonsa kasteen yhteydessä.
Varhaisimmat sanamuodot tunnetaan 200-luvun Roomasta. Lopullinen sanamuoto on 700-luvulta. 9. Nikea 325 ja kolminaisuusoppi. Kristologia – Aamenesta öylättiin - kirkon ja uskon sanasto. Aamenesta öylättiin - kirkon ja uskon sanasto Kristologia on oppi Kristuksen persoonasta ja työstä.
Oppi Kristuksesta on kolminaisuusopin ohella kristinuskon päädogmi. Teologiassa on hahmoteltu kristologiaa ”ylhäältä” ja ”alhaalta”. Edellinen lähestyy Jumalan Poikaa ikuisena Sanana ja Jumalan toisena persoonana, jälkimmäinen puolestaan ihmiseksi tulleena, kärsivänä ja ristillä kuolevana. Kirkon oppi Kristuksesta kiteytyy kaksiluonto-oppiin. Evankeliumeissa on vielä nähtävissä hieman erityyppisiä käsityksiä Kristuksen persoonasta ja työstä. Johanneksen evankeliumissa puolestaan on selvää, että Jeesus Kristus on ikiaikainen Jumala, jonka kautta Isä on luonut koko luomakunnan. Kristinusko - Gnostilainen Seura ry. Kristinuskon kasvualustana oli juutalaisuus ja erityisesti essealaisten edustama juutalaisuuden suuntaus, joka oli syntynyt Palestiinassa 100-luvulla eaa.
Kristinuskon alkumuotona ollut juutalaisuuden lahko omaksui ajanlaskumme ensimmäisinä vuosikymmeninä aineksia kreikkalaisesta filosofiasta. Lahko väitti juutalaisen opettajan ja karismaatikon, Jeesuksen, olevan Vanhan testamentin lupaama Messias eli Kristus (Kr. khristos = voideltu). Näitä juutalaisia sanottiin sen vuoksi kristityiksi. Kristityt seurasivat Jeesusta ja levittivät hänen opetuksiaan. Jeesusta syytettiin kapinallisuudesta ja hänet tuomittiin vuonna 33 teloitettavaksi ristiinnaulitsemalla. Jeesus itse ei perustanut mitään uskontoa, vaan kristinusko syntyi vasta hänen julkisuudesta poistumisensa jälkeen. Internetix - Lukion ja peruskoulun kursseja. Heti Kristuksen kuoleman jälkeen alkoi syntyä erilaisia näkemyksiä oikean uskon määrittelystä.
Alusta asti kiistaa aiheutti Kristuksen luonnon määrittäminen eli oliko Kristus Jumala, ihminen vai molempia. Vastakkain useissa kiistoissa oli filosofinen näkemys ja uskoon perustuva näkemys. Kristinuskon kannalta oli tärkeää, että usko pysyisi yhtenäisenä. Toiveista huolimatta rakoilua tapahtui alusta lähtien. Usein taustalla oli enemmän poliittisia tekijöitä kuin uskonnollisia. Kirkon alkuvaiheessa apostolien kokouksissa päätettiin kirkkoa kohdanneet ongelmat. Yleinen teologia : kirkkohistoria. Jo 300-luvulla kirkossa nousi esiin vakavia ongelmia, jotka myöhemmin johtivat sen hajoamiseen.
Idässä hajoaminen alkoi teologiasta. Konstantinolaisen käänteen jälkeen yhä useammat oppineet ottivat kasteen. Samalla he toivat mukanaan kreikkalaisen sivistysperinteen, johon heidät oli kasvatettu. Nikaian vuoden 325 uskontunnustus kreikaksi, latinaksi ja suomeksi. Yllä oleva teksti on teoksesta Kelly J.N.D. 1972: Early Christian Creeds.
Ekumeeniset kirkolliskokoukset – Ortodoksi.net. Ortodoksinen kirkko hyväksyy ja tunnustaa 7 ekumeenista eli yleistä, kaikkia kirkkoja koskevaa kirkolliskokousta.
Oheisessa listassa kokouksen pitopaikan jälkeen kokouksen pitovuosi ja suluissa kokouksen tärkeimmät asiakokonaisuudet. Nikea v. 325 (oppi kolminaisuudesta, areiolaisuuden torjuminen, Nikean uskontunnustus) Konstantinopoli v. 381 (Nikean kolminaisuusopin täydentäminen, uskontunnustus) Efesos v. 431 (Kristuksen luonto, nestoriolaisuuden torjuminen, Neitsyt Marian julistaminen Jumalansynnyttäjäksi (kreik. Näistä kuudelta kokoukselta on säilynyt sääntöjä eli kanoneja.
Muut kirkkokunnat (esim. roomalaiskatoliset, protestantit, orientaaliset kirkot) eivät tunnusta kaikkia näitä tai joitain osia näistä kirkolliskokouksista ekumeenisiksi ja kieltävät osan kokousten päätöksistä ja kanoneista. Ekumeeninen kirkolliskokous ymmärretään yleensä koko uskontunnustuksessa tunnustetun kirkon piispainkokoukseksi, joiden katsotaan olleen Pyhän Hengen ohjaamia ja niiden opetuksen siksi oikeaa. Miten kolminaisuusoppi syntyi? Kristillisen uskon erityispiirteenä on aivan alusta asti ollut usko kolmiyhteiseen Jumalaan.
Kolminaisuusoppi on luonnollisesti matkan varrella kehittynyt ja selkeytynyt, mutta jo ensimmäiset kristityt Uuden testamentin mukaan pitivät tärkeänä erityisesti Isän ja Pojan yhteyttä. Näin tehdessään he tietyllä tavalla irtautuivat juutalaisesta perinteestä ja antoivat kristinuskolle omaleimaisen identiteetin. Kristillinen kolminaisuusoppi sai pääasiassa nykyisen muotonsa neljän ensimmäisen kristillisen vuosisadan aikana. KRISTINUSKON ENSIMMÄISET UNITARISTIT. Jeesuksen ja Barnabaan seuraajia alettiin kutsua nimellä apostoliset kristityt.
Heidän joukostaan nousi pyhimyksiä ja tiedemiehiä, joiden hurskautta ja oppineisuutta kunnioitetaan ja ihaillaan vielä nykypäivänäkin. Pyhien kirjoitusten apostolinen tai yleisesti nimitettynä myös antiokialainen eksegetiikka oli historiallista ja toisin kuin nykyinen puhdasoppinen lähestymistapa, ei etsinyt tekstistä piilotettuja allegorisia merkityksiä, vaan hyväksyi innoituksen saaneen profeetan puheiden merkitykset sellaisenaan. Ortodoksi.net - Areiolaisuus. Areiolaisuus oli 300-luvun alussa syntynyt harhaoppi, jonka mukaan Kristus oli luotu olento.
Areiolaisuuden perustaja, Areios, oli Aleksandrian patriarkaatin Baukaliksen seurakunnan presbyteeri, joka opetti ns. uusplatoniseen filosofiaan tukeutuen Jumalan absoluuttista ykseyttä ja tuonpuoleisuutta. Soveltaessaan näitä periaatteita kirkon opetukseen hän päätyi siihen johtopäätökseen, ettei Poika voinut olla tosi Jumala, vaan hänen täytyi olla luotu olento, ja alkoi opettaa tätä julkisesti vuoden 310 paikkeilla. Areiolaisuus – Aamenesta öylättiin - kirkon ja uskon sanasto. Kolminaisuusoppi – Aamenesta öylättiin - kirkon ja uskon sanasto. Aamenesta öylättiin - kirkon ja uskon sanasto Kolminaisuusoppi eli triniteettioppi (lat. trinitas) käsittelee kolmiyhteistä Jumalaa.
Kolmiyhteinen Jumala on sen mukaan yksi olemus (lat. essentia), mutta Jumalalla on kolme persoonaa: Isä, Poika ja Pyhä Henki. Seurakunnan%20kolminaisuus.pdf. Selitä kolminaisuusoppi ymmärrettävästi? Kolminaisuusoppi on kristinuskon keskeinen käsite ajateltaessa sitä, miten kristinusko ymmärtää Jumalan. Ajatus Jumalasta kolmiyhteisenä saattaa olla hämmentävä, koska meidän järkemme haukkaa tyhjää yrittäessään ymmärtää jotain, joka on samaan aikaan kolme erillistä persoonaa ja kuitenkin yksi Jumala.
Kristinusko on kaikesta huolimatta ehdottoman monoteistinen uskonto. Tosin jotkut, kuten ykseyshelluntailaiset väittävät muuta, koska eivät ymmärrä kolminaisuutta muuten kuin kolmen erillisen Jumalan ryhmänä, vrt mormonismi. Yksinkertainen määritelmä Kolminaisuusoppi voidaan määritellä yksinkertaisesti seuraavalla tavalla: kolminaisuudessa on kyse siitä, että yksi Jumala toimii kolmen eri persoonan kautta samanaikaisesti. Eri persoonilla on eri tehtävät Isä on maailman luoja ja ylläpitäjä, Poika eli Jeesus on maailman syntien sovittaja, voideltu vapauttaja ja Pyhä Henki on pyhittäjä, joka käyttää koko kolmiyhteisen Jumalan auktoriteettia maan päällä.
Joh 1: 1. Pyhä Kolminaisuus – Ortodoksi.net. Andrei Rublev: Pyhä Kolminaisuusikoni 1400-luvulta(Kuva: Wikipedia) Ortodoksisessa kirkossa palvellaan jumalanpalveluksissa Pyhää Kolminaisuutta: Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä - yhtä Jumalaa.