Stadin ässä. Sihisevä, sähisevä, stadilainen ässä.
Sellainen, joka sihahtaa helsinkiläisten teinityttöjen suusta. Ärsyttävä! Cityässä eli pissis-ässä kiinnostaa kielentutkijoita. Johanna Vaattovaara ja Mia Halonen ryhtyivät vuonna 2009 selvittämään, mikä tuo ässä on ja miksi se niin ärsyttää. Pissis on pinnallinen teinityttö, joka meikkaa vahvasti, juo siideriä ja käyttää piukkoja merkkivaatteita. Vaattovaara taas on pedagoginen yliopistonlehtori Helsingin yliopistossa. Vaattovaara ja Halonen esittelivät tutkimustuloksiaan kuluneella viikolla seminaarissa, jonka teema oli Helsingissä puhuttava suomi. Tutkijat heittävät erikoisen väitteen: mitään helsinkiläistä ässää ei edes ole. "Kun joku puhuu narisevasti nenäänsä ja ääntää laiskasti ää:t aa:ksi, myös ässä alkaa kuulua erityisenä", he kuvaavat. Ihmisten mielissä "stadin ässä" kyllä on. Tutkijat keräsivät aineistoa soittamalla kielinäytteitä tiedekeskus Heurekassa ja helsinkiläisissä alakouluissa.
"Ässä oli tavallisin asia, joka otettiin esiin. Stadin slangissa kaikki on nyt jepaa - HS.fi - Kulttuuri. Merituuli Saikkonen Kirjoittaja on uutistoimituksen toimittaja.
Merituuli SaikkonenHelsingin Sanomat lehtikuva Vuonna 1968 jätkät kessuttelivat ja ehkä tsiigasivat kimuja. Jos haluat olla todella nolo, sanot, että joku asia on ihkua tai liian hapokasta. "Jotkut pikkutytöt saattavat käyttää vielä sanaa ihku, mutta ei kukaan muu", kertoo Helsingin tekniikan alan oppilaitoksessa Vallilassa rakennusalaa opiskeleva Marko Ahonen, 17. "Eivät pojat kyllä koskaan ihku-sanaa edes käyttäneet", jatkavat koulutoverit Niki Antila, 17 ja Sami Järvi, 17. Nyt kaikki on jepaa. Edellisen kerran HS kartoitti nuorten slangia keväällä 2007. Nyt kaikki on jepaa, paitsi silloin, jos joku on bonaria. Suomen kielen dosentti Terhi Ainiala ei ole jepasta kuullutkaan.
"Kuulostaa äänteelliseltä kehitelmältä yes-sanasta. Yes-sanan uusimman äänteellisen kehitelmän takaa löytyy räppäri Erä-koira, tietävät Ahonen, Antila ja Järvi. Vuosi sitten YouTubeen ilmestyi SMC Hoodrats -niminen kappale. "Ikivihreät ovat asia erikseen. Klik! Alkuluku torstaina 8. maaliskuuta 2001 - Sami Garam: Snögeli ja seittemän snadii starbuu. Manseraattori - Netello.fi - Viihde. Netello.fi - Viihde. Kieli ja identiteetti - SKS. Puhekieli ja murteet. Täällä on uudenlainen lähtökohta suomalaisen kulttuurin tutkimiseen.
Murreskuupit, murrelinkit, oma kokoelmani Puhekielen skuuppilinkit Laaja puhekielisten sanontojen lista, yli 10000 ilmausta, verkosta kerätty Skuuppilinkit ns. oikeakielisyydestä Kirjoitetaanko suomea kuten sanotaan Puhekieli eroaa kirjakielestä tietysti monin tavoin: esim. puhekielen lauseet ovat lyhyempiä, puhekielessä on enemmän toistetta ja liioittelua, puhujalla on myös nonverbaali viestintä (eleet, ilmeet jne.) tukenaan. Slangisanojen ja muotifraasien käyttöpassiivimuoto monikon 1. tilalla (esim. Possessiivisuffiksit eli omistusliitteet jätetään usein pois. esim. minun kirja(ni).
Suomen ominaispiirteeksi on myös sanottu, että suuhumme istuu huonosti kaksi perättäistä konsonanttia sanan alussa ja lopussakin, vierasperäisten kirjainten vaikeus myös ääntämisessä. Tähän lainaus: Puhe- ja kirjakielen eroja Kieli on sovittu, normitettu järjestelmä. Puhekieli vaihtelee eri tilanteissa. Puhekielen ominaispiirteitä: Meillä päin Suomea. Suomen murteet jaetaan länsi- ja itämurteisiin ja 7 murrealueeseen.
Länsimurteita on 5 ja itämurteita 2. Jokainen murrealue voidaan jakaa vielä pienemmiksi alamurteiksi. Lisäksi omaksi alueekseen voidaan erottaa pääkaupunkiseudun puhekieli. > Länsimurteet - peräpohjalainen murre - keski- ja pohjoispohjalainen murre - eteläpohjalainen murre - hämäläismurre - lounaismurre > Itämurteet - savolaismurre - kaakkoismurre > Pääkaupunkiseudun puhekieli. Kartta murrealueista. Murrejako Oheinen kartta perustuu Terho Itkosen käyttämään suomen murteiden jaotukseen.
Itkonen, Terho 1989: Nurmijärven murrekirja (s. 342–343). (Kotiseudun murrekirjoja 10; Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 498.) Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Helsinki. Ladattavat karttatiedostot Suomen murrealueet (pdf) (207 KB) Suomen murrealueet (tif) (246.1 KB) Suomen murrealuekarttaa saa käyttää vapaasti tieteellisiin ei-kaupallisiin tarkoituksiin. Muu käyttö vaatii luvan, jota voi tiedustella sähköpostitse osoitteesta kayttoluvat[a]kotus.fi. Linkkejä murrealuekarttoihin Eri murrenäkemyksiä Suomen murteet (linkki: Internetix, Erkki Savolainen 1998) Teini–suomi-sanakirja: Tiesitkö nämä? Suomen murteiden sanakirja. SMS kuvaa kaikki suomen kielen murteet, ja se pohjautuu maailmanlaajuisesti poikkeuksellisen mittavaan aineistoon.
Sanakirjaa toimitetaan Kotimaisten kielten keskuksessa. Uusia sana-artikkeleita ilmestyy vuosittain noin 6 000. Sanakirjasta on aikaisemmin ilmestynyt kahdeksan noin tuhannen sivun laajuista painettua osaa, jotka kattavat aakkosvälin a–kurvottaa. Samanaikaisesti uuden sisällön tuottamisen kanssa myös sanakirjan alkuosa liitetään vähitellen osaksi verkkosanakirjaa. Valmistuttuaan sanakirja sisältää noin 350 000 sana-artikkelia. Tällä hetkellä verkossa sana-artikkelit kala–käävätä. Suomen murteiden sanakirjan pohjana on noin 8,5 miljoonan sanalipun aineisto. Suomen murteet. Miten suomen kielen kirjakieli valittiin? Miksi lähtökohtana ei ole esimerkiksi savon murre? - Kysy. Korkeamman sivistyksen kielinä olivat latina ja ruotsi sekä jossain määrin myös saksa.
Tarve normeiltaan yhdenmukaiseen suomen kieleen syntyi katolisen kirkon määrätessä, että tärkeimpiä Raamatun tekstejä on opetettava kansan omalla kielellä. Jo ennen Agricolan aikoja papistolla oli käytössään Isä meidän -rukous, uskontunnustus ja rippisanat suomeksi käännettyinä. Näiden tekstien ja samalla suomen kirjakielen pohjana oli se murre, jota 1400- ja 1500-luvulla puhuttiin Turussa, silloisen Suomen hallinnon ja sivistyselämän keskuksessa. Vähitellen aloitteleva kirjakielemme sai vaikutteita myös Satakunnasta, Hämeestä ja Pohjanmaalta. 1800-luvun alkupuolella Reinhold von Becker, Elias Lönnrot ja eräät muutkin silloiset vaikuttajat nousivat taistelemaan länsimurteiden ylivaltaa vastaan, jolloin itämurteiden vaikutus kirjakieleemme kasvoi.
Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2001 Vastaaja: Matti Punttila Kotimaisten kielten tutkimuskeskus.